Taidolla tulevaisuuteen - VirtuaaliAMK-seminaarin aineistoja
VirtuaaliAMK-seminaarissa 24.10. kuultiin jälleen ajatuksia herättäviä esityksiä, joissa kaikissa pohdittiin oppimisen olemusta. Esiintyjien puheenvuorot täydensivät toisiaan, mutta samalla kuultiin toisistaan poikkeaviakin näkemyksiä siitä, mikä oppimisessa on merkityksellistä. Sosiaalinen media, informaali oppiminen, serendipiteettioppiminen, disorganisoituminen - kaikilla näillä on jotain yhteistä.
Seminaaritunnelmaa
Yhteenvetoa seminaariesiintyjien puheenvuoroista ja esitykset mp3-äänitiedostoina:
Esko Ala-Peijari
Seminaarin avasi IT-pääsihteeri Esko Ala-Peijari, jolla on tuntumaa korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä tukeviin hankkeisiin. Hän on ollut mukana myös VirtuaaliAMK:n ja Virtuaaliyliopiston hankkeissa. Ala-Peijari kertoi näkemyksiään siitä, miten VirtuaaliAMK ja Virtuaaliyliopisto ovat olleet uudistamassa koulutusta.
Ala-Peijarin mukaan valtionhallinnossa ja opetuksen toimialalla on meneillään merkittäviä rakennemuutoksia. Muutoksen keskeisiä tavoitteita ovat asiakaslähtöisyys ja kustannustehokkuus.Valtioneuvosto julkaisi vuosi sitten tuottavuusohjelman, jossa tavoitteina ovat merkittävät säästöt, rakenteiden uudistaminen sekä toimintojen ja prosessien uudistaminen. Keskeisenä keinona näihin tavoitteisiin pääsemiseksi mainitaan tieto- ja viestintäteknologia eri muodoissaan.
VirtuaaliAMK on Ala-Peijarin mukaan ollut yksi muutoksen olennainen tekijä omalla sarallaan, nuoresta iästään huolimatta. VirtuaaliAMK ja yksittäisten amk:jen rakennemuutokset ovat kannustava voima tehdä suuria muutoksia myös muualla. Ala-Peijarin mukaan yhteistyötä ja kehittämistä pitäisikin tehdä koko hallinnonalalla ja opetuksen toimialalla. Ala-Peijari uskoo, että opetusta tukevien virtuaalipalvelujen kysyntä tulee kasvamaan ja vaikka virtuaalisen ja ei-virtuaalisen raja tulee entisestään hämärtymään, jokaisella palvelulla on kuitenkin oma tärkeä tehtävänsä.
Avaus: IT-pääsihteeri Esko Ala-Peijari, Opetusministeriö (27 min. 57 s., 16 mt)
Ala-Peijarin esitys pdf:nä [pdf, 124 KB]
Teemu Arina
Teemu Arina varoitti kuulijoita uskomasta liikaa hyviin käytänteisiin. Ne edustavat keskinkertaisuutta ja johtavat kopiointiin ja innovaatioiden kuolemaan. Meidän pitäisikin kiinnittää huomiomme huonoihin käytänteisiin, sillä vain niistä voimme oppia jotain. Arina nosti esiin uuden ja vanhan median yhteentörmäyksen, mutta myös ajatuksen siitä, miten paljon yhteistä uusilla ja vanhoilla medioilla onkaan.
Teemu Arina, Dicole Oy
Arina vertasi sosiaalisen median työkaluja 1400-luvulta peräisin olevaan Palimpsestiin, pergamenttiin, jota kirjoitettiin yhteisössä ja kierrätettiin tekijältä toiselle. Aina uusien tekstien tieltä pyyhittiin vanhoja pois, koska materiaali oli kallista. Samalla tavalla työstämme nykyäänkin yhdessä tekstejä (esim. wikissä), joita aikaisemmat tekstit muovaavat.
Arinan mukaan olemme muuttumassa tietotyöntekijöistä verkostotyöntekijöiksi, mihin liittyy näkemys oppimisen muutoksesta. Konstruktivistisen näkemyksen mukaan ihminen rakentaa tietoa ympäristönsä ja ilmiöiden kautta. Verkostotyöntekijä keskittyy yhteyksien rakentamiseen, ei niinkään informaatioon, ja oppiminen tapahtuu ikään kuin sivutuotteena.
Jaana Venkula
Jaana Venkula pohti esityksessään, millaisilla taidoilla tulevaisuudessa menestytään. Venkulan mukaan vanhentuneet järjenkäyttötapamme ovat muotoutuneet klassisen fysiikan kaavan mukaan. Elämme varmuuden yhteiskunnassa, jossa olemme tottuneet tekemään asioita aina tietyllä tavalla. Tulevaisuuden yhteiskunta on kuitenkin epävarmuuden yhteiskunta, jossa tiedämme asioista entistä vähemmän. Oleellista on, mitä tiedosta ymmärrämme tiedoksi. Tässä auttaa alkuperäisille tiedon lähteille hakeutuminen, vaikka se tieto olisikin monimutkaista. Tieto löytyy kuitenkin vain, jos meillä on kysymys.
Nykyajan ihmisillä on Venkulan mukaan entistä heikompi valintakyky ja meissä myös vahvistuu hajallaan olemisen taito, koska meidän täytyy olla tavoitettavissa koko ajan eri välineiden avulla, emmekä pysty keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.
Jaana Venkula, Fluctuale Consulting
Venkulan mukaan työyhteisöjen tiimit ovat kaksiteräinen miekka: uudet innovaatiot luodaan yhteisöissä, mutta niitä ei voi synnyttää väkisin tiimityöskentelyssä. Kun luodaan yhdessä, ei tarvitse sitouttaa ketään eikä ottaa vastuuta. Venkula muistuttaa, että tärkeimmät tietolähteet ovat organisaatiossa yleensä alhaalla, eivät välttämättä johtotasolla.
Venkula kehotti kiinnittämään huomiota tapahtumiin, ei niinkään henkilöihin, ja pohtimaan, miten käyttäydymme erilaisissa tilanteissa. Jo Einstein totesi aikoinaan, että emme voi ratkaista tämänpäivän ongelmia modernilla ajattelulla, koska tämänpäivän ongelmat ovat tulosta modernista ajattelusta.
Venkulan mukaan vahvistamme itsessämme koko ajan jotain taitoa: esimerkiksi he jotka kuuntelevat seminaarin esityksiä, vahvistavat itsessään tarkkaavaisuuden taitoa.
Jo Freudin aikainen, vanhentunut käsitys on, että aivot vaikuttavat toimintaamme. Uusimmat tutkimustulokset kuitenkin todistavat, että asia on päinvastoin: toiminta vaikuttaa aivoihimme. Venkula kehottikin kuulijoita irrottautumaan hetkeksi tietoteknisestä maailmasta ja tekemään käsillä jotain konkreettista: tiskatkaa, haravoikaa!
Jaana Venkulan esitystä ei ole saatavilla mp3-tiedostona.
Marita Aho, EK
Marita Aho
Marita Aho nosti esityksessään esiin verkostokumppanuuksien tärkeyden niin työelämässä kuin koulutuksessa. Aho painotti myös oppimisprosessien ja opettajan ammattitaidon merkityksen korostumista tulevaisuudessa. Hän myös toivoi, että VirtuaaliAMK- ja Virtuaaliyliopistoyhteistyössä verkostokumppanuuksien kehittämiseen panostettaisiin nykyistäkin enemmän.
Ahon esitys pdf:nä [pdf, 656 KB]
Tere Vadén
Tere Vadén lähti esityksessään liikkeelle Platonin ihannevaltiosta, joka vastasi käsitystä ihanneihmisestä. Platonin mukaan ihmisiä oli kolmea lajia, jotka muodostivat stabiilin yhteiskunnan. Nykypäivänä ollaan onneksi aika kaukana tällaisesta mallista.
Tere Vadén, Tay
Vadén nosti esityksessään esille informaalin oppimisen sekä organisaation ja disorganisaation käsitteet ja niiden eron. Kun organisaatio on normatiivisten sääntöjen hierarkkinen kokonaisuus, disorganisaatio on ei-muodollinen arvojen rihmasto. Teemme disorganisoitunutta tietotyötä, ja tällaiseen disorganisoitumisen malliin opitaan jo nykypäivän koulumaailmassa, kun opettaja ei ole enää se ainoa tiedonlähde. Yhä suurempi osa yhä tärkeimmistä asioista opitaankin koulujen ulkopuolella. Vadén otti esimerkiksi Kanzi-simpanssin, joka oppi kielen "vahingossa", elämällä tiiviisti omassa yhteisössään.
Vadénin esitys pdf:nä [pdf, 452 KB]
Irja Leppisaari, KPAMK
Irja Leppisaari ja Leena Vainio
Irja Leppisaari ja Leena Vainio ovat työskennelleet yhdessä VirtuaaliAMK:n osahankkeessa viimeisen neljän vuoden ajan. He ovat tehneet aktiivista verkkopedagogista tutkimus- ja kehitystyötä ja arvioineet mm. VirtuaaliAMK:n materiaalivarannon, DIGMAn, aineistoja.
Leena Vainio, HAMK
Irja ja Leena ovat pohtineet erityisesti autenttista oppimista: Miksi autenttisuus on haasteena, mitä se on, mitä se voi antaa asiantuntijuuteen ja miten autenttisuutta voidaan edistää? Paljon keskustellaan siitä, miten työelämälähtöisyyttä voidaan edistää verkko-oppimisen keinoin. Irjan ja Leenan mukaan autenttisuudessa voisi olla yksi ratkaisu tähän. Autenttisuus on tässä ja nyt!
Leppisaaren ja Vainion esitys pdf:nä [pdf, 946 KB]
Marja Rautajoki ja Lena Levander
Sokerina pohjalla oli päivän viimeinen esitys, dialogi VirtuaaliAMK:n ja Virtuaaliyliopiston johtajien kesken. Johtajia pyydettiin visioimaan omien yksikköjensä tilanne viiden vuoden kuluttua. Marja toivoi, että silloin oltaisiin tilanteessa, jossa tehdään entistä tiiviimmin yhteistyötä Virtuaaliyliopiston kanssa, toimitaan aktiivisessa verkostossa ajan hermolla ja hyödynnetään työkaluja, jotka tukevat myös informaalia oppimista. Lena lisäsi, että mukaan toimintaan voitaisiin ottaa myös entistä tiiviimmiin amk:jen ja yliopistojen ulkopuolisia verkostoja. Lena toivoi, että puhuttaisiin kokonaisvaltaisesta tieto- ja viestintäteknisestä osaamisesta, ei ainoastaan verkko-oppimisesta. Marja nosti esiin myös kansainvälisten verkostojen tärkeyden.
Marja Rautajoki, VirtuaaliAMK ja Lena Levander, SVY
Lisäksi Marja ja Lena kertoivat VirtuaaliAMK:n ja Virtuaaliyliopiston tähänastisesta yhteistyöstä ja tulevaisuuden yhteistyösuunnitelmista. Dialogi ei jäänyt vain johtajien kaksinpuheluksi, vaan kuulijatkin kertoivat omia ajatuksiaan ja esittivät kysymyksiä Marjalle ja Lenalle. Kiitos tästä kuuluu erityisesti seminaarin puheenjohtajalle ja yleisön innostajalle, Leena Vainiolle.
Meri Kytö ja äänimaisemien aistijoita
Meri Kytö
Seminaarin yhteydessä yleisöllä oli mahdollisuus aistia äänimaisemia, jotka oli koonnut TAMKissa koordinaattorina työskentelevä Meri Kytö. Kytö on ollut mukana monissa ääniympäristöihin liittyvissä projekteissa, mm. ”Sata suomalaista äänimaisemaa” -hankkeessa, joka koottiin julkaisuksi vuonna 2006 ja joka sai ainutlaatuisuudellaan laajaa kansainvälistä huomiota.
Teija Lehto, VirtuaaliAMK
Äänimaiseman (soundscape) käsite painottaa niitä tekijöitä, kuinka ääniympäristöä ymmärretään ja tuotetaan. Äänimaiseman keskellä oleva kuuntelija ei ole vain passiivinen äänienergian vastaanottaja - hän sekä tulkitsee että tuottaa äänellistä ympäristöään. Äänimaiseman voivat muodostaa niin musiikki, häly kuin luonnon ja teknologian äänetkin (lähde: www.100aanimaisemaa.fi).
Copyright Suomen Virtuaaliammattikorkeakouluverkosto 2010