VirtuaaliAMK-seminaarin 2008 ohjelma ja esitysaineistot

Tälle sivulle on koottu VirtuaaliAMK-seminaarin esitysaineistoja. VirtuaaliAMK:n kehittämisyksikkö järjesti VirtuaaliAMK-päivät 29. ja 30. lokakuuta Arcadassa Helsingissä. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli kaikille avoin seminaari, jossa käsiteltiin verkoston vaikutuksia AMK-opettajuuteen ja työhyvinvointiin. Toisena päivänä käytiin läpi erityisesti VirtuaaliAMK-yhteyshenkilöitä koskevia asioita.

Seminaariohjelma pdf-muodossa [pdf, 139 KB]

VirtuaaliAMK-seminaari: Verkostot kantavat ja kuormittavat - löytääkö opettaja tasapainon?

Miten verkostoja voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla? Muuttuuko aktiivinen verkostoituminen lopulta stressitekijäksi opettajan työlle? Miten AMK-opettaja voi löytää tasapainon verkostotoiminnassa ja säilyttää innostuksen työhönsä?

Puheenjohtaja Irja Leppisaari

AIKA
Keskiviikko 29.10.2008 klo 9.30 - 16.00

PAIKKA
Arcada, Pieni auditorio
Jan-Magnus Janssonin aukio 1
00550 Helsinki

Seminaarin puheenjohtaja:
Yliopettaja, KT, TM Irja Leppisaari
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu

OHJELMA

Klo 09.30–10.00
Ilmoittautuminen ja aamukahvi

Hannu Sirén

Klo 10.00–10.30
Avaus, Johtaja Hannu Sirén, Opetusministeriö

Hannu Sirén toi opetusministeriön terveiset seminaariväelle. Sirén kertoi puheessaan OPM:n roolin muutoksesta: ministeriön rooli on tuoda korkeakoulupolitiikan näkökulmaa korkeakoulujen strategioiden sisään ja edesauttaa sellaisen johtamiskulttuurin omaksumista, joka soveltuu asiantuntijaorganisaatioihin. OPM:n päätehtävä ei siis ole rahoittaminen.

Rahoitussopimusten sisällöt tulevat muuttumaan seuraavalla sopimuskaudella. Strategisen johtamisen näkökulma, korkeakoulujen autonomia ja korkeakouluyhteisön päätösvalta korostuvat, eikä OPM:llä ole enää jatkossa roolia yksittäisten hankkeiden rahoittamisessa. Seuraavalle kolmivuotiskaudelle annetaan vain yksi rahoituspäätös ammattikorkeakouluja ja yliopistoja kohden. Tällä vältetään pirstaloitumista ja annetaan korkeakoulujen johdolle mahdollisuus johtaa organisaatiotaan haluamallaan tavalla. OPM:n tarkoitus on osoittaa rahoitusta strategioiden eteenpäin viemiseksi ja auttaa nivomaan korkeakoulupolitiikan tavoitteet korkeakoulujen strategioiden sisään.

Sirén kertoi myös näkemyksiään korkeakoulujen verkostoista. Korkeakoulusektorilla on viime vuosina ollut useita hankkeita, joihin on palkattu paljonkin henkilöstöä. Hankkeiden ympärille syntyneet verkostot ja niiden organisaatiorakenteet ovat jääneet elämään, vaikka hanke olisi jo päättynyt. Sirénin mukaan hankkeiden tukirakenteet ovat kasvaneet liian suuriksi, mikä on vienyt tilaa opetukselta, tutkimus- ja kehitystyöltä sekä aluevaikuttavuudelta. Hankkeiden ja verkostojen myötä on syntynyt rakenteita, jotka ovat irrallaan laajemmasta kehittämistyöstä. Tämä aiheuttaa stressitilanteita korkeakoulujen sisällä. Sirén totesi verkostojen olevan kehittämisen näkökulmasta yhtä aikaa sekä muutosvoima että jarrutekijä.

Sirénin mukaan on aiheellista esittää kysymys, mikä on tulevaisuudessa valtion johtamis- tai ohjaamisote suhteessa korkeakouluihin ja miten verkostot nivotaan yhteen?

Marja-Liisa Manka

Klo 10.30–11.15
Verkoston työhyvinvointi nyt ja tulevaisuudessa
Professori Marja-Liisa Manka, Tutkimus- ja koulutuskeskus Synergos
Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu

Marja-Liisa Manka antoi energisessä esityksessään mm. monta hyvää käytännön vinkkiä työssä jaksamiseen.

”Verkostoissa luottamus työntekijöiden kesken on oleellista. Myös vaikutusmahdollisuudet omaan työhön on keskeinen tekijä työhyvinvoinnin kannalta. Ihminen voi hyvin, jos hänestä tuntuu aamuisin siltä, että töihin on kiva tulla”, Manka totesi.

Maailma muuuttuu, työkulttuuri muuttuu ja samalla työn vaatimukset ovat entistä kovempia. Joustavuus, aktiivisuus, krittinen lukutaito ja verkottuminen ovat asioita, joita työntekijän tulisi harjoittaa ja omaksua. Nämä saattavat aiheuttaa paineita ja stressiä työntekijöille.

Manka korosti varhaisen välittämisen pelisääntöjä, joiden avulla voi ennakoida työuupumusta. On tärkeää tarkkailla omaa hyvinvointiaan, mutta myös työtovereiden ja alaisten. Se on välittämistä, ei kyttäämistä. Työuupumuksen ehkäisemisessä oleellista on myös puhua mieltä painavista asioista ja ongelmista. Niitä ei saa lakaista maton alle ja padota sisäänsä.

”Verkostossa toimiessa tärkeä tekijä on transaktiivinen, kollektiivinen muisti: koska verkoston jäsenillä on erilaisia taitoja, on hyvä muistaa, mitä kukin osaa, että voi tarvittaessa pyytää toiselta apua. Tämä helpottaa työntekoa ja estää työssä uupumista, kun kaikkea ei tarvitse tehdä itse”, Manka painotti.

Manka korosti myös kanssalaistaitojen merkitystä, mikä käytännössä on toisten ihmisten huomioimista ja toisista kiinnostumista, pieniä ystävällisiä eleitä, tervehtimistä. Riittävä uni, harrastukset, liikunta ja tasapaino elämässä ovat myös työhyvinvointia edistäviä tekijöitä.

Julistettakoon kaikille työpaikoille työrauha, kuten esimerkiksi Keski-Pohjanmaan amk:ssa on tänä syksynä tehty.

Marja-Liisa Mankan esitys (pdf-muodossa)

Jussi Onnismaa

Klo 11.15–11.30
Tauko

Klo 11.30–12.15
Asiantuntijuuden muutos ja hyvinvointi
Dosentti Jussi Onnismaa, Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia:

Jussi Onnismaa herätteli yleisöä pohtimaan, mitä on nykyajan verkostoasiantuntijuus ja miten rakennamme ammattietiikkaamme. Niin paljon hyvää kuin verkostot ovatkin tuoneet mukanaan, Onnismaa myös kyseenalaisti niissä toimimisen. ”Tuottaako verkostoitunut työtapa ja moniammatillisuus aina paremman lopputuloksen opiskelijan kannalta?” Onnismaa pohti.

Onnismaan mukaan syvällinen perehtyminen tiettyyn ongelmakenttään voidaan nykyään nähdä jopa joustavuuden esteenä. Tämä ilmenee käytännössä esimerkiksi siten, että monet projektit alkavat nopeasti ja haudataan sitten vähin äänin. Jatkuvuuden puute onkin yksi haittatekijä hankemaailmassa.

Onnismaa varoitteli, että tiiviisti verkostoituessa tulee helposti tehneeksi yhteistyökumppanien perustehtävää oman työn kustannuksella. Hän toi esiin myös tiimityön ja verkostoitumisen onnistumisen edellytyksiä: verkostossa yksilön tulee olla sekä saavana että antavana osapuolena. Tiimityön tulisi tuoda monipuolisuutta sekä energisoivassa että turvallisessa muodossa. Yksilön tulisi tuntea saavansa verkostosta myös lisävoimavaroja tai täydennystä osaamiselleen.

Klo 12.15–13.15
Lounas (omakustanteinen)

Jussi Onnismaan esitys (pdf-muodossa)

Pekka Ihanainen

Klo 13.15–14.00
Verkostot kantavat ja kuormittavat – löytääkö opettaja tasapainon?
KL Pekka Ihanainen, IhaNova Oy

Pekka Ihanainen toi esiin verkoston erilaisia olomuotoja ja tunnusomaisia piirteitä. Verkostossa voidaan toimia parvena, joka pyrkii johonkin suuntaan ja jonka jäseniä yhdistävät jaetut intentiot. Myös rihmastotyyppinen käyttäytyminen voi olla tunnusomaista verkostolle, jossa yhdistävänä tekijänä ovat ihmisten väliset ennakoimattomat samankaltaisuudet.

”Verkostoissa yhteenkuuluvuuden tunne on oleellista. Myös sekä positiiviset että negatiiviset tunteet kuuluvat verkostoon. Emotionaaliset tekijät ovatkin niitä, jotka usein kuormittavat verkoston jäseniä”, Ihanainen pohti.

Ihanainen painotti tasapainon löytämistä verkostossa, itsensä ja toisten välillä. Miten löytää oma tila ja vapaus ja samalla saada muilta tukea ja turvaa siten, ettei koe ahdistuvansa tai joutuvansa liiallisen kontrollin kohteeksi.

Ihanainen korosti myös uudenlaisen kyvykkyyden syntymistä. Se on ammattitaitoa, jota tarvitaan ympäristöjen rakentamisessa, vertaisena olemisessa ja läsnäolemisessa. Ihanainen itse ammentaa voimavarojaan keksimästään HVL-kokonaisuudesta, joka koostuu hiljentymisestä, vuorovaikutuksesta ja luomisesta.

Mikä on sinun jaksamisesi salaisuus?

Pekka Ihanaisen esitys Slideshare-palvelussa

Mika Mannermaa

Klo 14.00–14.45
Verkostot ja Jokuveljen ubiikkiyhteiskunta tulevaisuudessa
KTT, tulevaisuuden dosentti Mika Mannermaa, Futures Studies Mannermaa Ltd.

Mika Mannermaa puhui paitsi tulevaisuuden näkymistä, myös nykypäivän ilmiöistä yhteiskunnassamme sekä loi katsauksen menneeseen, muutoksen suuriin aaltoihin ja aikakausiin.

”Elämmä teknologian läpäisemässä yhteiskunnassa. Teknologian mukanaaan tuoma monisuuntainen, lisääntynyt valvonta on ajallemme tyypillistä. Meitä ei valvo pelkästään isoveli, vaan myös jokuveli, kuka tahansa. Joku tietää aina, mitä teemme”, Mannermaa totesi.

Myös menneen ajan rekonstruktio on entistä helpompaa, esimerkiksi julkisuuden henkilöiden vuosikymmeniä vanhat luurangot pystytään helposti kaivamaan kaapeista.

Mannermaa nosti esiin virtuaaliheimot ja -kansat, joita muodostuu eri aihepiirien ympärille ja joita yhdistää mm. universaali missio, uskonto tai muu vahva ideologia, globaalisuus sekä kyky hyödyntää moderneja kommunikaatioteknologioita.

Mannermaa muistutti, että verkostoituminen itsessään, ilman päämäärää, on huono ohje kenelle tahansa.

Mannermaa on lanseerannut käsitteen ubiikkiyhteiskunta, joka kuvaa muuttunutta ympäristöämme. Se ei tarkoita pelkästään, että meitä valvotaan kaikkialla, vaan että myös äly on kaikkialla. Tekniset laitteetkin pystyvät kommunikoimaan toistensa ja ihmisten kanssa. Mannermaan mukaan voidaankin puhua ilmiöstä ”Internet of things”, jossa esineet alkavat hiljalleen verkostoitua.

Rajujenkin muutosten keskellä täytyisi kuitenkin muistaa minimivaatimus hyväksyttävälle yhteiskunnalle. Jokaisen ihmisen tulisi voida sanoa: ”Tämä on minun yhteiskuntani.”

Mika Mannermaan esitys (pdf-muodossa)

Klo 14.45–15.00
Kahvi

Klo 15.00–15.45
Mika Mannermaan esitys jatkuu

Klo 15.45–16.00
Seminaarin päätös